Täällä esitellään jättiläiskissamme Olli-kolli.

Olli (Ooi-Kooi, Mäyky, Ollimmäy, Mäysti-Pöysti, Ooi..)

Väriltään ruskeatiikeri

Syntynyt arviolta v. 2004-2005.

Löydettiin Eurasta alkukesästä -06 ja vietiin löytöeläinhoitolaan.

Kastroitu kesällä 2006.

Lempipuuhana ulkoilu naapurikissojen kanssa, pöydällä makaaminen ja huomion saaminen.

Lempiruoka raaka hevosenliha, kypsä kananliha ja Royal Caninin kissannappulat.

Painaa n. 6 kiloa (muttei ole yhtään läski ;) ).

Erikoistapana kuolaaminen, jota tekee lähes aina ollessaan rapsuteltavana. Joskus viihtyi myös saunassa pienissä löylyissä ja joi lauteille kaadettua vettä.

Miten meille tuli hylkiö?

Olin pieneläinharjoittelussa Niittymäen Susannan (kennel Kuukiven, Kuukiven eläinpalvelu) luona Säkylässä. Susanna hoitaa löytökoirien ja -kissojen kuljetuksia, ja kävinkin useasti Veijalaisten koirahoitolassa, jonne löytöeläimet vietiin.

Viimeinen kissamme Nelli-Elli kuoli alkukesästä 2006, ja talomme jäi ensimmäistä kertaa elämäni aikana tyhjäksi kissoista. Pitihän sinne mäy saada, ja ajattelinkin ensin ottaa pennun. Vaan kuinkas sitten kävikään...?

Tämä suurikokoinen kolli oli asustellut Veijalaisilla jo paljon pidempään kuin mitä löytäkissoja yleensä pidetään (muistaakseni eläimiä säilytetään 15 vrk ja sitten viedään lopetettavaksi, ellei uutta tai vanhaa omistajaa kuulu), kuulema luonteen takia. Tutustelin hetken kissan kanssa paremmin, ja totta kai minun oli tarjottava sille uusi koti. :)

Alku oli hankalaa. Olli merkkasi ja huusi, eikä tahtonut millään olla sisällä (meinasimme alkuun siitä sisäkissaa). Kastroimme Ollin reilun viikkoa myöhemmin ja se rauhoittui. Tosin se karkasi kerran ulos ikkunasta, ja sen jälkeen se on asunut vanhemmillani ulkokissana. Tosin sateella, tuulella ja pakkasella se pysyttelee mielummin sisätiloissa. :)

Olen niin onnellinen, että Olli lopulta sopeutui ja elää meillä leppoisaa kissanelämää.